Feministinen naiskuva


(Kari Tanninen) #1

Tuija Siltamäki on tamperelaisen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja, tässä hänen kolumninsa lapsettomuuden syistä ja miksi hän ei halua lapsia:

Tässä hänen kirjoituksensa Aviisissa meetoo -typpisestä ahdistelusta:

Noissa on toki paljon asiaakin, (en halua puolustella miesssikailijoiden tekemää naisten huonoa kohtelua) mutta kokonaisviestintä edustaa typpillistä nykyfeminismiä.

Siltamäki edustaa ylioppilaslehden päätoimittajana ja näkyvänä mielipidevaikuttajana nykyistä feminististä naiskuvaa. Itse olen nimennyt tämänkaltaisen viestinnän hieman tarkoituksellisen provosoivasti “Feministiseksi valheeksi”.

Kannattaa pohtia, onko tuo Siltamäen luoma naismalli se mitä suomalainen nainen oikeasti haluaa elämältään.


(Risto ) #2

Se että Siltamäki ei tee lapsia, ei kyllä haittaa ketään sinänsä, ei kaikkien tarvitse lapsia tehdä, pieni lisävero vaan perään, niin siinä sen osuus yhteiseen kassaan.


#3

Ei ollenkaan huono. Muistatko ajat kun tuollainen vero oli olemassa?

Vanhanpojan vero tuli voimaan 1935 lailla 392/1935. Siitä löytyy lyhyesti tietoa esim. teoksesta Aarne Rekola: Tulo- ja omaisuusverolaki. 1947. s. 365.
Turun Sanomissa Aimo Annos vastaa kyselypalstallaan samaan kysymykseen:
Vanhanpojan ja -piian veroa perittiin hieman eri muodoissaan 1930-luvun puolivälistä lähtien aina vuoteen 1975 saakka. Se tarkoitti kovennettua verorasitusta 24 vuotta täyttäneille naimattomille, lapsettomille kansalaisille. Kovin veroluokka oli naimattomille, toiseksi kovin lapsettomille pariskunnille ja lievin tietysti naimisissa oleville lapsiperheille.
Naimattomia kannustettiin näin naimisiin ja hankkimaan lapsia. Samalla myös ajateltiin, että tällaisilla henkilöillä oli varaakin maksaa enemmän veroja. “Verorangaistus” naimattomuudesta oli varsin merkittävä, 3-6 prosenttiyksikköä tuloluokista riippuen. Hyvätuloiset maksoivat sitäkin tietysti enemmän.

Otetaanko harkintaan sinisten ohjelmissa?


(Kari Tanninen) #4

Olen Siltamäen kanssa samaa mieltä siitä, ettei mikään rahallinen seikka saa naisia tekemään lapsia, ei vanhanpiian vero eikä myöskään esitetty “vauvabonus”.

On huomattava, että Siltamäellä on tietysti henkilönä oikeus olla mitä mieltä tahansa, mutta hän on myös n. 20 000 opiskelijan yliopiston opiskelijalehden päätoimittaja. Yliopistossa koulutetaan mm. sosiaali- ja tervysalan työntekijoitä sosiaalihuoltoon ja lastensuojeluun.

Hänen systemaattisesti miesvihamielinen propagandansa on jatkuvaa eikä (pääosin) perustu mihinkään tutkittuun tietoon. Jokainen voi kuvitella, minkälainen tilanne syntyy, kun koko opiskeluaikansa em. feministipropagandaa imenyt sosiaalitoimen naistyöntekijä arvioi avioerotilanteessa naisen ja miehen kertomuksia lasten huoltajuusasioita käsiteltäessä.


#5

Karin kanssa samaa mieltä tuosta vihasta. Miksi tuollaisia puheita ei voida laittaa vaikka yllytykseksi ihmisryhmää vastaan. Kun kerran niin muustakin pienestä voidaan toki riippuu mikä ryhmä tai tyyppi asiansa ilmaisee. Onkohan typsyllä ollu rankka nuoruus, sen verran tuntuu vihaa pulppuuvan.


(Kari Tanninen) #6

Kyllähän tuo täyttää vihapuheen tunnusmerkit, jos kysymyksessä olisi joku muu ihmisryhmä kuin suomalainen mies. Mielestäni tuosta voisi tehdä kyllä kantelun julkisen sana neuvostolle, mutta se olisi enemmänkin sinisten naisten asia. Hyvä tilaisuus kyllä saada julkisuutta siniselle naisliikeelle, vinks vinks,


#7

Kyllä, Tiina jos jaksaisi, tai joku muu, tosin äänestäjien vuoksi saattaa tässä kohtaa olla vaikeeta tai ei suositeltavaa. Eihän tätä neitiä voi syyttää jos kovia on kokenut, mutta se että on journalismissa mukana ja saa palsta aikaa, vielä siunauksella, ei pitäisi olla YLE:n asia julkaista moista, jos väittää olevansa neutraali julkaisija.


(Kari Tanninen) #8

Yksittäisten kansanedustajien on vaikea tehdä aloitetta tällaisessa asiassa varsinkin kun sinisten perhepolitiikkaa ei ole vielä julkaistu. Sinisten naisjärjestö ei ole ollut aktiivinen ja esim. meillä keskisuomessa naisjäsenillä ei ole halua tehdä erillistä naisjärjestöä, joten kannanottoa sieltäkään suunnasta ei ole luvassa.

Aihe on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeä, ja tässä on sinisillä mahdollisuus profiloitua perhearvojen ja tasapainoisen parisuhteen puolestapuhujaksi. Mielestäni on selvää, että moni suomalainen nainen ei kannata feministien naismallia, mutta eivät halua riidellä noiden feministien kanssa.

Aika varmaa on, että suurin osa suomalaisista naisista haluaa lapsia ja perheen eikä toivo kansallista sukupuuttoa.

Tässä asiassa pitäisi nyt sinisen liikeen sisällä käydä linjakeskustelu.


(Waltteri Turunen) #9

Huolenne on todellinen ja tiedostan riskit esim. huoltajuuskiistoissa.

Mitkä jutut edustavat Siltamäen “miesvihamielistä propagandaa”? En sitä noista kahdesta kolumnista löytänyt.

Olisiko teillä kenties linkkejä/lainauksia niistä?


(Kari Tanninen) #10

Noissa viitejutuissa luodaan feminististä naiskuvaa, joihin viittasinkin ko. artikkeita koskevassa viestissä. “Miesvihamielinen” linja ei ole suoraan esillä juuri noissa jutuissa (epäsuorasti se on kyllä selvästi läsnä noissakin), joten waltterin kommentti on sikäli aiheellinen.

Tuota “miesvihamielisyyttä” koskevassa kommentissa viittaan tuohon mainitsemaani kokonaisviestintään, jossa on myös olennaista Tampereen Yliopistossa tehty sukupuolentutkimus ja siinä yhteydessä käyty keskustelu ja Aviisi-lehden journalistinen linja ko. keskusteluun.

Asian taustoja voi ymmärtää helposti mm. lukemalla edesmenneen TANE:n Arto Jokisen (Arto Jokinen in Memoriam - Artikkeli - Tasa-arvoasiain neuvottelukunta) julkaisuja miesten väkivaltaisuudesta.

Olennaista on tietysti JSN:n kantelun tapauksessa Aviisin journalistisen tavan vaatima tasapuolisuus asiaa käsiteltäessä (myös siis jutut joita ei ole julkaistu). Toki Aviisista löytyy joitain ihan asiallisiakin juttuja esim,. meetoo-kampanjan ylilyönneistä , mutta niiden sävy on hyvin neutraali, kun taas noiden feministijuttujen sävy on yleensä jotain muuta. Ylioppilaslehteen toki sopii raflaavampi kielenkäyttö ja on Siltamäelläkin asiallisiakin juttuja monesta aiheesta. Hän itsekin kertoo kirjoittavansa tarkoituksellisen provosoivasti saadakseen keskustelua aikaan jossa hän selvästi onnistuu!

Eipä olisi pahitteeksi saada JSN:kin mukaan keskusteluun:-)


(Waltteri Turunen) #11

Kiitos vastauksesta, Kari!

Miulle jäi vielä epäselväksi kuinka systemaattisesti hän tuottaa miesvihamielistä propagandaa? En pikagooglauksella löytänyt sellaista, eikä Moreenimedian linkki sitä ole. Tarkoitatko, että hänen viestintänsä ennakkoasenne on miesvihamielinen? Vihapuheesta en haluaisi puhua, sillä sen määritelmä vaihtelee tulkinnan mukaan.

Minkälainen on tämä Siltamäen luoma naismalli? Tarkemmin kysyen, miten se eroaa “normaalista/perinteisestä” ja miksi se on epätoivotumpi? En haasta riitaa enkä tarvii esseevastausta, ihan vaan yritän päästä samalle sivulle siun kanssa. :slight_smile:


(Kari Tanninen) #12

Ei Siltamäki suinkaan ole pahimmasta päästä, eikä hän syyllisty mihinkään rikokseen tms. kirjoittelussaan. Kysymyksessä on Aviisin journalistisesta linjasta ja myös Sinisten perhepolitiikasta ja miehen/naisen rooleista suomalaisessa perheessä ja yhteiskunnassa.

Alkuperäisen viestin aihe oli feministinen naiskuva (=“Feministinen valhe”) ja viiiteartikkelissa tuodaan esille se etteivät naiset halua lapsia ja heillä on siihen oikeus. Suomessa naisella on toki oikeus olla haluamatta lapsia mutta myös oikeus haluta lapsia kokematta siitä syyllisyyttä. Olisi paikallaan olla juttuja Aviisissa myös siitä näkökulmasta (en ole löytänyt).

Minulla on aika vahva näkemys siitä, että suomalainen mies on (paljon mainostetusta väkivaltaisesta mielikuvasta poiketen vrt. Arto Jokisen horinat) vähemmän väkivaltainen kansainvälisellä asteikolla mitattuna kuin miehet maapallolla keskimäärin. Suurin syy tähän näennäiseen vääristymään on suomalaisen naisen hyvä asema jolloin kaikki miehien tekemä fyysinen ja henkinen väkivalta tulevat julkisuuteen (sinälläänhän tuo on ihan hyvä että tulee, en puolustele sikailijoita).

Intian naisiin kohdistetut happo-polttohyökkäykset, nigerialaisten naisten pakottaminen joukkoprostituutioon ja Oulun turvapaikanhakijoiden lastenraiskaukset ovat hyviä vertailukohtina. Vaikea uskoa, että suomalainen mies koskaan tekisi em. tyyppisiä rikoksia.

En löydä Aviisista myöskään tästä näkökulmasta tehtyjä juttuja, ja mielestäni kysymyksessä on kokonaisuutena ottaen “vihapuhe kansanryhmää vastaan” ja kantelu JSN olisi paikallaan yhteiskunnallisen pelisääntökeskustelun takia. JSN:n puheenjohtajana on entinen Vihreän Lanka -lehden päätoimittaja ja tunnustuksellinen feministi, joten voi olla jo etukäteen varma että lausunto on vapauttava, mutta tulisipahan sitä Siltamäenkin kaipaamaa yhteiskunnalista keskustelua…

:slight_smile:


#13

Tuosta olen kanssasi yhtä mieltä. Monessa muussakin asiassa on vastaavanlainen vääristymä Suomen ja suomalaisten käyttäytymisen tappioksi. Suomi vain on niin avoin kaikin tavoin että pienetkin asiat helposti saavat suuren medianäkyvyyden. Saattaisi olla että meidän suurta huoltamme esim. sukupuolten välisestä palkkaerosta jossainpäin maailmaa pidetään hieman yliampuvana kun toimeentulo etsitään päivittäin eikä jatkuvuudesta ole mitään tietoa. Tuo ei tietenkään tee mitenkään hyväksytyksi eripalkkaisuutta samoissa tehtävissä. En tiedä olisiko se asialle haitaksi jos julkisuudessa enemmän tuotaisiin esille että meillä on kuitenkin monella lailla maailman paras yhteiskunta ja onnellisimmat ihmiset vaikka meillä onkin paljon ongelmia ja varpaitakin palelee kun ei viitsisi eteisestä asti hakea vilttitossuja jalkaan. :stuck_out_tongue_winking_eye:.


(Kari Tanninen) #14

Tuossa tuore esimerkki, mihin ennakkoasenteet pahimmillaan voivat johtaa:

On huomattava, että ilman naisen katumusta tuo väärä tuomio olisi jäänyt voimaan. Väärän tuomion taustalla on mm. psykologin lausunto, jossa feministipropagandan muovaamat ennakkoasenteet ovat todennäköisesti vaikuttaneet.

En tunne tapausta mutta lienee myös ko:n päätöksen jälkeen epävarmaa mitä on kaikkinensa tapahtunut. Ko. sopassa on mukana näköjään myös väärennettujä televalvontatietoja ja väärillä perusteilla haettuja pakkokeinopäätöksiä joten varsin merkittävä ko:n ratkaisu.

Muoks: tuossa ko:n viitejutussa ei nyt tarkkaan ottaen käy ilmi, onko haettu väärennetyillä perusteilla pakkokeinoja tai onko televalvontatietoja väärennetty. Tuo on johtopäätökseni siitä että on omaa kokemusta siitä, että viranomaiset väärinkäyttävät televalvontaa “rutiiniinomaisesti” ja mm. noissa huumejupakoissa sillä on myös tehty väärennettyä näyttöä. Miehen oma kertomus kieltää tapaamisen, josta on tuo telepakkokeinoilla hankittu todistus ja käsittääkseni jos se olisi totta ei ole perusteita purkaa hovioikeuden päätöstä.

Kun mietin tuota waltterin kommenttia ja noita ketjun kahta ensimmäistä viiteartikkelia, niin kyllä nuokin artikkelit täyttävää vihapuheen kriteerit. Niissä Siltamäki ottaa subjektiivisen oikeuden tulkita kohtaamiensa miesten motiiveja ja se ei voi olla oikeusperuste. Jos yhteiskunnassa sallitaan Siltamän artikkelissaan käyttämä retoriikkaa yhtä kansanryhmää kohtaan, se johtaa väistämättä viitteenä olevan ko:n tapauksen tyyppisiin tilanteisiin.


#15

Järkyttävän ikävä tapaus tuon miehen kannalta. Taitaa tuosta jutusta kuitenkin vielä iso osa jäädä pimentoon kun tietomme pohjautuu pelkästään tuohon lehtijuttuun. Hiukan olisi aihetta kovistella jutun poliisitutkintaa ja lausunnon antanutta psykologia. Miten mahtanne olla käytäntö tämänkaltaisissa jutuissa että alkaako valtio ilman vaatimusta, siis omatoimisesti, saattamaan asiaa muutoin oikeaan järjestykseen, eli korvauspuolta ajattelin. Kärsimystä ja maineenmenetystä sun muuta vastaavaa on melko paha korvata muutoin kuin rahalla, helposti saattaa vielä vuosienkin jälkeen törmätä ajatukseen että “oli siinä varmaan kuitenkin jotain syytä siinä miehessäkin kun joutui poliisin kanssa tekemisiin”.


(Waltteri Turunen) #16

Mikä tekee artikkeleista vihapuhetta tai miesvihamielisiä?

Kuinka hän mielestäsi tulkitsee motiivit?

Viitaten “Vedä käteen”-artikkeliin, mie näen kuinka tuollaiset tissiläpät voi olla ahdistavia, puhumattakaan noista varsinaisista ahdistelujutuista. Joudun tosin kuvittelemaan, koska en kohtaa itse miehenä vastaavankaltaista esineellistämistä.


(Kari Tanninen) #17

En pysty arvioimaan, minkä verran keskimääräinen nainen kokee todellista ahdistelua joten en pysty sanomaan, voiko Siltamäen väitteet ahdistelusta yleistää kaikkia naisia koskeviksi. Jos hänen kokemuksensa ovat tosia, niin ikävältähän tuo näyttää mutta jos nainen pukeutuu kuten Siltamäki ilmoittaa haluavansa (=“kuin huora”) niin hän tuskin edustaa keskimääräisen naisen kokemaa ahdistelua joka on toinen täysin subjektiivinen ja harhauttava väite artikkelissa.

Sitten hän otsikoi juttunsa ahdisteluna (tarkoittanee juuri seksuaalista ahdistelua) ja kertoo että kaikki sai alkunsa kun joku setä heitti huonoa läppää “kellukkeista”. Okei, tyhmästi sanottu, itse en puhuisi koskaan noin lapselle mutta ei tuo selvästikään ole seksuaalista ahdistelua.

Siltamäki kuitenkin selvästi väittää näin ja varaa itselleen oikeuden subjektiiivisesti määritellä mikä on seksuaalista ahdistelua. On olemassa asioita jotka ovat seksuaalista ahdistelua, mutta se ei riipu pelkästään siitä miltä Siltamäestä tuntuu. Ongelma on toisinpäin kun aletaan pohtia SM-seksin reunaehtoja, mitä saa tehdä vaikka kohde haluaisikin?

Tuosta voi helposti huomata, ettei subjektiivinen kokemus voi olla juridisesti ainoa ehto seksuaalisen ahdistelun määritelmässä.

Tästä syntyy nyt se ongelma vihapuheesta.


(Waltteri Turunen) #18

Tasa-arvobarometrin (2017, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3932-5) mukaan kaikista naisista 39% ja alle 35-vuotiaista naisista 56% ovat kokeneet seksuaalista häirintää. Yleisimmät seksuaalisen häirinnän muodot (kaikilla naisilla) olivat kaksimieliset vitsit ja härskit puheet (28%) sekä asiattomat vartaloon tai seksuaalisuuteen kohdistuvat huomautukset (24%).

Miun mielestä kyseessä on hyvin yleinen asia, josta etenkin #metoo-kampanjan jälkeen on puhuttu avoimemmin. Suurin osa miehistä ei tahallaan ahdistele ketään, kuten kelluke-esimerkki osoittaa, mutta se silti koetaan ahdistavaksi. Taustalla voi olla myös pienten asioiden kumuloituminen (ks. mikroaggressio)

Miusta se kellukeläppä on seksuaalista ahdistelua, koska se tässä tapauksessa a) on seksuaalissävytteinen (kohdistuu erogeeniseen alueeseen) ja b) koetaan ahdistavaksi. Häirintään liittyy aina subjektiivinen kokemus, mutta se ei yksinkertainen asia.

Tuntuisi itsestänikin ahdistavalta, jos kellukeläppä olisi kohdistunut minuun siten, että setämies sanoo “Kai sie oot huono uimari, kun siulla on noin iso kelluke jalkojen välissä” viitaten penikseen. Ei ehkä realistinen tilanne (anatomisistakaan syistä :smiley:) mutta mielestäni vastaava kuin mitä Siltamäen tapauksessa.

Seksuaalisesta ahdistelusta ja sen määritelmästä voi lukea vaikka SYLlin Häirintäyhdyshenkilön oppaasta (1/2008, ISBN 978-951-703-255-1, ISSN 0356-8245). Minulta saa kyllä tiedoston tai sen voi ladata SYLlin materiaalipankista.

Liitän kuitenkin tähän loppuun vielä relevantin kohdan oppaasta:

1.1. Miten häirinnän voi tunnistaa?

Häirinnän tunnistaminen ei ole aina helppoa, ja rajanveto esimerkiksi flirtin ja häirinnän välillä voi olla hankalaa. Häirintä on kuitenkin subjektiivinen kokemus.

Vaikka häirintä koetaan subjektiivisesti, se ilmenee ei-toivottuina tekoina. Näitä tekoja voivat olla esimerkiksi fyysinen koskettelu, seksiä koskevat ehdotukset, raiskaus tai sen yritys, kaksimieliset tai muuten ikävät vitsit, toisen ihmisen nöyryyttämiseen pyrkivä kielenkäyttö, kehoa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset ja seksuaalisesti värittyneet ja vihamieliset kirjeet, viestit, puhelinsoitot tai sähköpostit.

Häirinnässä on kysymys kokemuksesta, joka kytkeytyy sosiaalisiin suhteisiin ja rakenteisiin. Häirinnän kokemus on myös sidoksissa tunteisiin. Kokemuksen tulkitseminen häirinnäksi riippuu niin itse teosta, kulttuurisista käytännöistä kuin häirityn ja häiritsijän välisestä suhteestakin. Häirintä ei ole koskaan vain jokin tietty teko (kuten esimerkiksi fyysinen koskettelu), vaan teolla on aina konteksti. Henkilöiden välinen valtasuhde vaikuttaa siihen, miten teot koetaan. Voi myös tuntua hankalalta vaikuttaa hierarkiassa korkeammalla olevan henkilön tekoihin. Häirintään puuttuminen voi tuntua erityisen vaikealta, jos häiritsijä on esimies tai opettaja.

Häirintäkokemuksen tulkintaan vaikuttavat myös aiemmat kokemukset. Kun ihmisen kehoa kommentoidaan ensimmäisen kerran, teko ei välttämättä tunnu häirinnältä. Kuitenkin toistuessaan teko tunnistetaan häirinnäksi – ja kokemus myös ensimmäisestä teosta muuttuu. Myös harmittomana ja jopa toivottavana pidetty huomio voi muuttua häirinnäksi toistuessaan tai siksi, että tilanteesta vetäytyminen voi olla vaikeaa esimerkiksi silloin jos joutuu jatkuvasti tekemisiin häiritsijän kanssa. Häirinnän kokemukseen voi myös liittyä yhtä aikaa niin häpeää kuin mielihyvääkin. Tunteet voivat olla ristiriidassa keskenään ja tietyn kokemuksen nimittäminen häirinnäksi voi siten olla pitkän ajatusprosessin tulos. Häirintäyhdyshenkilöön voi ottaa yhteyttä, jos henkilö kokee tulleensa häirityksi.


#19

Joskus kyllä tuntuu että tästä häirintäasiastakin on tehty tiedettä josta sitten voidaan kiivailla kirjanoppineiden kesken. En tietenkään hyväksy minkäänlaista häirintää, en niin seksuaalista kuin muutakaan mutta joskus voisi painottaa myös sitä ihmisenä olemisen puolta näissä jutuissa eli että ihmiset olisivat ihmisiä toisilleen. Samanlaisia kipeitä asioitahan on vaikka kuinka, lihavuus, laihuus, pitkätukkaisuus, kaljuus, isonenäisyys, pattipolvisuus, rikkaus, köyhyys, maalaisuus, savolaisuus jne. jne. loputtomiin. Jos mikä alue tahansa noista ja niistä tuhannesta muusta on ihmisellä vereslihalla niin se sattuu niin pirusti kun joku sitä aihetta edes käsittelee tai vallankin heittää siitä herjaa. Niin että parasta olisi ajatella mitä sanoo ja missä. Vyysillinen koskemattomuus on sitten vielä asia erikseen.
Toisaalta siinä on se jonkinasteinen sietämisen puolikin koska epätäydellisessä maailmassa eletään niin jonkinverran täytyy karkaista jokaisen itseään sietämään ikäviäkin asioita arjessa, pelkkää huippua ei elämä ole.


(Kari Tanninen) #20

Häirintä ei ole eikä voi olla subjektiivinen kokemus (perustelut löytyvät edellisissä viesteissäni). Hyvin on näköjään feministipropaganda uponnut Waltteriin. Jos siniset olisivat yhtä hyviä poliittisessa propagandassa ja henkisessä manipulaatiossa kuin feministit, olisi gallupkannatus jo varmaan 20%…